sunnuntai, 7. helmikuu 2010

Allt går åt osthyvel

Meille kuuluu tällä erää etupäässä huonoa. Miksi kaikki kökkö aina kaatuu niskaan kerralla, kysynpähän vain.

Vein Fidon pari viikkoa sitten Lemmikkiin eläinlääkäröitäväksi etutassujen ja jalkovälin ahkeran lipsuttelun takia. TPR:n ja röntgenin ansiosta Limppusesta paljastui prostatan hypertrofia, vanhojen miesten tauti siis. Fidoon pistettiin testosteronin antagonistivalmistetta (jonka nimeä/vaikuttavaa ainetta en muista o.O), jonka pitäisi ainakin väliaikaisesti pienentää eturauhasta, sekä kipulääkettä viikon kuurin. Pissanäyte tuolloin olisi vielä ollut hyvä saada, mutta epäyhteistyökykyisen koiran vuoksi näyte saatiin vasta viikon päästä kontrolliin. Näytteestä löytyi yhä sinne kuulumatonta tavaraa, epiteelisoluja, punasoluja ja leukkareita, jotka todennäköisimmin olivat peräisin eturauhasesta. Fido meneekin siis ensi viikon tiistaina eli ylihuomenna kastroitavaksi :( Toisaalta, jos olisin fiksu, olisin poistattanut sen pallit jo aika päiviä sitten, koska sillä on piilokives. Toivotaan nyt vain, että leikkaus auttaa eikä eturauhasen liikakasvu ole vain merkki jostain toisesta taudista. Fido on kyllä myös juntturoinut ahkerasti lenkillä, mutta jostain syystä se suostuu kävelemään, jos saa olla irti(????). Kyse ei siis varmaan ole mistään somaattisesta sairaudesta.

Ajattelin jo, että johan nyt on harmia tarpeeksi, kun Limppu-rukka sairastaa, mutta mitä vielä. Vekku oli juuri alkanut mennä hyvin tokossa, ja suunnittelin sen ilmoittamista kisoihin. Meillähän oli kynnyskysymyksenä ollut paikallaanolo, jossa Vekku oli viime aikoina pysynyt esimerkillisesti. Keskiviikon tottistreeneissä otettiin lopuksi paikallaanolo ryhmässä ja harkitsin jopa ottavani sen jälkeen häirityn paikallaanolon BH-koetta ajatellen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Jätin Tepan ihan normaalisti makaamaan ja menin itse kauemmas tönöttämään. Viereinen koira nuuskutteli maata ja sen omistaja joutui komentamaan sitä kovalla äänellä. Ihmettelin, kun Vekku alkoi yhtäkkiä heiluttaa häntää mielistelevästi ja luimia. Sitten se kehtasi nousta! Mitä se ei siis ole enää herran aikoihin tehnyt. Kävin reippaasti palauttamassa sen maahan enkä älynnyt, että se oli ihan kauhuissaan. Eihän se enää siinä maassa pysynyt. Pemppanen tärisi ja halusi tulla vain mamman syliin, ei mulla mikään nössö koira ole. Olin itse sillain "älä viitsi höpöttää, ei mitään hätää", mutta Vekku ei enää kyennyt mihinkään.

Perjantaina menin puolta tuntia ennen tokotreenien alkamista hallille testaamaan, pelottaako Vekkua vielä. Halli oli tyhjä eikä Vekulla ollut mitään ongelmaa, kun kävin kaikki alokasluokan liikkeet (paitsi luoksepäästävyyden :D) läpi, paikallaanolokin sujui ilman mitään höpöttelyjä, vaikka menin piiloonkin. Mutta auta armias, kun halliin tuli muita. Häntä meni heti koipien väliin, selkä köyryyn ja korvat luimuun. Heti ensimmäisenä otettiin ryhmäpaikallaanolo ja menin rivin reunimmaiseksi minimoidakseni pelotuksen ja Vekku jäikin yllätyksekseni aluksi makaamaan, kun jäin ihan sen eteen ja palkkasin jatkuvasti. Valitettavasti eräs ryhmäläisemme tuli hieman myöhässä ja satuin olemaan ihan pyöröoven vieressä. Vekku säikähti ovesta kuuluvaa ääntä ja sinkosi mamman helmoihin turvaan. Yritin saada sitä  vielä menemään edes maahan, jotta olisin voinut palkata sen siihen, mutta turha toivo, Vein sen jopa toiselle puolelle hallia, mutta ei auttanut. Treenien aiheena olisivat olleet luoksetulot, jotka kylläkin jäivät meiltä tekemättä, koska Vekku ei halunnut jäädä edes sekunniksi istumaan. Jäin vielä vähäksi aikaa yrittämään leikkiä Tempan kanssa narulelulla, jota se normaalisti repii ihan raivona. Tällä kertaa leikkiminen eikä edes namit saaneet Vekkua reipastumaan, joten poistuimme paikalta. 

Toivottavasti meidän toko/tottisura ei nyt päättynyt tähän. Pemppasella on kuitenkin valitettavan pitkä muisti, kun kyse on pelottavista asioista -.- Huomenna meillä on agility ja toivon, että Vekku ei siellä pelkäisi muita.

Eikä siinä vielä kaikki. Akvaariossa on joku A-luokan leväkatastrofi. Levää tuli alunperin eräältä toiselta harrastajalta saamistani kasveista ja huolimatta kasvien eliminoinnista levä on tullut jäädäkseen. Tekisi mieli lopettaa koko akvaariohomma. Eikä siinäkään vielä kaikki, Kepin takakavioihin on pesiytynyt jokin inha sieni/bakteeri, joka aiheuttaa hevosilla sädemätää. Olen pessyt antifungaalisella ja -bakteerisella tökötillä kavioita. Keppi ontuu silti yhä, mutta haju ei sentään ole enää niin paha. Eläinlääkäri tulee ilmeisesti katsomaan Kepakkoa ensi viikolla.

Että tällaista tällä kertaa. Itselle sentään kuuluu hyvää. Sain kemian kurssin hyväksiluettua, joten en ole juurikaan asioinut yliopistolla, paitsi Tieteellisen tutkimuksen perusteet -kurssilla pari kertaa. Olen siis flunssasta toivuttuani ehtinyt kuntoilla. Ostin eilen uuden hiihtopuvun ja kylläpä olikin mukava käydä suksimassa. Olen harkinnut perinteisen tyylin hiihtoon sopivien suksien ostamista, koska hieman tekisi mieli keväämmällä käydä merenjäällä suksimassa. Haluaisin myös opettaa Vekun vetämään hiihtäessä, mutta en ole vielä keksinyt, millainen naru olisi paras. Vekku osaa jo vetää juostessa ja pyöräillessä, mutta hiihtäjiä kohtaan sillä on sen tason antipatioita, että kyseisen lajin harrastaminen on toistaiseksi jäänyt.

lauantai, 16. tammikuu 2010

Tämän viikon treenit

oli aika turhia. Maanantaina agitreenit alko ihan hyvin; otettiin kuuden esteen pätkää, jossa sain harjoiteltua persjättöjä Vekun kanssa. Vekku oli super ja mamma kerrankin tarpeeksi nopea kintuistaan. Lopuksi otettiin pitempää rataa, joka menikin sitten ihan plöröksi, kun jäin auttamattomasti jälkeen -.-

Keskiviikon tottistreeneissä harjoiteltiin sivulle tuloa ja seuraamaan lähtöä. Vekku osasi nuo eikä mitään korjaamista ollut. Ainoa vaan, että alussa Mettu joutui olemaan narussa hallin reunalla kiinni ja veti siitä palkokasvit nokkaan. Sain nauttia haukkumisesta lopputreenin ajan.

Eilen tokossa tehtiin tasontarkistus ja Vekun levoton ääntely jatkui. Luojan kiitos se oli edes paikallaanmakuun ajan hiljaa, mistä olin todella yllättynyt. Meidän "varmuusliikkeissä" eli jättöliikkeissä Metukka petti mamman ja meni makuulle liian hitaasti ja jäi vinossa seisomaan. Omaa vikaahan nuo on, täytyy rueta etsimään syy ja korjaamaan asia.

Oma olo on ollut kertakaikkisen kurja keskiviikosta alkaen, kauhea kuumeräkätauti pääsi yllättämään eikä loppua näy. Tarkoitus oli käydä suksimassa ja vaikka mitä, mutta täytyy nyt yrittää parannella itseään.

torstai, 26. marraskuu 2009

Selkäongelmia?

Kävin tänään treenaamassa hallilla Vekkua Minnan (ja Hánan ja Wessin) kanssa. Vekulla on ollut ikävä tapa karata hieman hansikkaasta radalla ja Minna lupasi auttaa. Harkattiin pientä radantynkää tarkoituksena Vekun hallinnassa pysyminen. Yllättäin kuitenkin kävi ilmi, että vika on enemmän minussa kuin koirassa ja nyt pitää sitten yrittää harjoitella itse pysymistä rauhallisena. Sain todella hyvän neuvon ohjata päästämättä sanaakaan suusta ja se toimi! Vekku oli paljon paremmin kuulolla (kuin esimerkiksi maanantain treeneissä, joissa se irtosi täysin varrestaan ja riehui ympäriinsä). Se tosin antaa palautetta haukkumalla aina, kun olen jäljessä ohjauksessa. Pitänee varmaan kuivaharjoitella itsekseen ohjauskiemuroita enemmän... Vekku väsähti kesken treenien (vaikka se oli saanut levähtää runsaasti välissä). Se vain makoili ja käveli tosi tönkösti. En sitten tiedä, olisiko Temppasen lihaksiin kertynyt maitohappoa vai onko sillä jotain ongelmia selän/lantion kanssa. Ajattelin varata joka tapauksessa Vekulle ajan hierojalle.

Eiliset pk-tottistreenit menivät ihan mukavasti: harjoiteltiin seuraamiskaaviota ja eteenmenoa. Jostain syystä oikealle kääntymisessä oli jotain muikertelua Vekun osalta ja täyskäännöksissä mamma taas huiteli vähän turhan laajoja kaarroksia. Eteenmeno namikipolle sujui ihan mukavasti; Vekku kyllä vielä vaatii sen, että kävelen perässä. Toisaalta eihän tottiskokeessa lähetetä koiraa paikalta, vaan seuraamisesta, joten edellä mainittu ei liene ongelma. Heittelin pari kertaa myös noutokapulaa ja hienosti Vekku sen toi. V on alkanut nyt vain mäyhäämään kapulaa odotellessa, että otan sen pois. Ärsyttävää. Ei kyetty olemaan treenejä loppuun, koska oma hengityselimistö sanoi yhteistyösopimuksen irti ja oli pakko lähtä kotiin pihisemään.

Käytiin treenien jälkeen tänään mummulassa ja Vekun mielestä hissi oli aivan kamala! Fido-parka ei päässyt mukaan, koska en raaski pitää sitä autossa odottelemassa.

EDIT: Kirjoitusta muokattu väärinkäsitysten välttämiseksi :)

 

maanantai, 23. marraskuu 2009

Kisat sössitty lahjakkaasti

Lauantain kisat on taas kärsitty ja tuloksia ei edelleenkään saavutettu. Vekku pisti jo kotona ranttaliksi ja autoon mentiin kauhean kiljumisen saattelemana naapureiden iloksi. Omaa vuoroaan odotellessa Vekku malttoi jopa välillä käyttäytyä, mutta etenkin ennen B-kisaa se meni aivan raiteiltaan enkä saanut siihen mitään kontaktia.

A-kisan rata oli mielestäni hyvä ykkösluokan radaksi. Tuntuu, että nykyään radat tuppaavat olemaan kauhean vaikeita ja täynnä ansoja. Oi niitä aikoja, kun Fido oli vielä nuori... Vekku oli vähän turhan virkkuna, mutta pysyi hyvin lähdössä. Alussa oli hyppy-pituus-kepit suorassa linjassa ja kuten arvata saattaa, kepeille tultiin niin hirmuista vauhtia, että Teppu viuhotti ohi. Loppurata meni muuten hyvin, mutta Vekku keilasi melkein kaikki hypyt ja tuloksena oli rennot 30 vp.

B-kisaa ennen Vekulla oli tosiaan jotku omat bileet meneillään ja piti hieman kovistella sitä lähdössä. I alla fall se oli kuitenkin radalla ENSIMMÄISTÄ KERTAA KUULOLLA ja tiputti vain yhden riman! Valitettavasti omasta hitaudesta johtuen se pääsi koikkelehtimaan puomin sijalta hypylle ja tuloksena hylky. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Vekun esiintymiseen jälkimmäisellä radalla. Saisi vähän useammin esittää tällaista.

torstai, 19. marraskuu 2009

Kisakammo iik

Viime kesän epäonnistuneiden kisojen seurauksena olen onnistunut kehittämään itselleni kamalan kisakammon. Pääsin onneksi talveksi agilityryhmään treenaamaan ja uskaltauduin ilmoittautumaan ensi lauantaiksi OKK:n kisoihin kahdelle agilityradalle. Maanantaiset agilitytreenit ovat sujuneet ihan mukavasti, vaikka treeniaikaa on tosi vähän. En uskalla päästää Vekkua irti, jos muita koiria on suorittamassa esteitä, koska se suhtautuu vähän turhan kiihkomielisesti agilityyn. Nyt se kuitenkin jo käyttäytyy melko ihmisiksi odotellessa, jos pidän sitä tiukassa kurissa ja nuhteessa.

Kontaktit ovat sujuneet hyvin treeneissä, mutta epäilen kyllä kisoissa niiden onnistumista. Mitään yksittäisiä ongelmia ei mahdollisten kontaktidilemmojen ole, mutta suurin osa viime kesänkin hylyistä tuli väärälle esteelle - yleensä putkeen - sinkoamisesta. Kauhulla siis odotellaan lauantaita!

Fidolta poistettiin vajaa kuukausi sitten oletettu kasvannainen etujalan yläosasta, mutta pahkura osoittautuikin vain muuntuneeksi rasvakudokseksi. Onneksi! Samalla eliminoitiin hammaskiveä, jota Fiun purukalustoon ilmaantuu turhan helposti.

Vekku käy nykyään myös keskiviikkoisin pk-tottiksessa ja perjantaisin tokossa. Lampaitakin käytiin Jokisaaren Minnan luona katsastelemassa ja Metukalla ainakin vaikutti syttyvän joku lamppu. Toivottavasti päästään jatkossakin paimentamaan :)