Meille kuuluu tällä erää etupäässä huonoa. Miksi kaikki kökkö aina kaatuu niskaan kerralla, kysynpähän vain.

Vein Fidon pari viikkoa sitten Lemmikkiin eläinlääkäröitäväksi etutassujen ja jalkovälin ahkeran lipsuttelun takia. TPR:n ja röntgenin ansiosta Limppusesta paljastui prostatan hypertrofia, vanhojen miesten tauti siis. Fidoon pistettiin testosteronin antagonistivalmistetta (jonka nimeä/vaikuttavaa ainetta en muista o.O), jonka pitäisi ainakin väliaikaisesti pienentää eturauhasta, sekä kipulääkettä viikon kuurin. Pissanäyte tuolloin olisi vielä ollut hyvä saada, mutta epäyhteistyökykyisen koiran vuoksi näyte saatiin vasta viikon päästä kontrolliin. Näytteestä löytyi yhä sinne kuulumatonta tavaraa, epiteelisoluja, punasoluja ja leukkareita, jotka todennäköisimmin olivat peräisin eturauhasesta. Fido meneekin siis ensi viikon tiistaina eli ylihuomenna kastroitavaksi :( Toisaalta, jos olisin fiksu, olisin poistattanut sen pallit jo aika päiviä sitten, koska sillä on piilokives. Toivotaan nyt vain, että leikkaus auttaa eikä eturauhasen liikakasvu ole vain merkki jostain toisesta taudista. Fido on kyllä myös juntturoinut ahkerasti lenkillä, mutta jostain syystä se suostuu kävelemään, jos saa olla irti(????). Kyse ei siis varmaan ole mistään somaattisesta sairaudesta.

Ajattelin jo, että johan nyt on harmia tarpeeksi, kun Limppu-rukka sairastaa, mutta mitä vielä. Vekku oli juuri alkanut mennä hyvin tokossa, ja suunnittelin sen ilmoittamista kisoihin. Meillähän oli kynnyskysymyksenä ollut paikallaanolo, jossa Vekku oli viime aikoina pysynyt esimerkillisesti. Keskiviikon tottistreeneissä otettiin lopuksi paikallaanolo ryhmässä ja harkitsin jopa ottavani sen jälkeen häirityn paikallaanolon BH-koetta ajatellen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Jätin Tepan ihan normaalisti makaamaan ja menin itse kauemmas tönöttämään. Viereinen koira nuuskutteli maata ja sen omistaja joutui komentamaan sitä kovalla äänellä. Ihmettelin, kun Vekku alkoi yhtäkkiä heiluttaa häntää mielistelevästi ja luimia. Sitten se kehtasi nousta! Mitä se ei siis ole enää herran aikoihin tehnyt. Kävin reippaasti palauttamassa sen maahan enkä älynnyt, että se oli ihan kauhuissaan. Eihän se enää siinä maassa pysynyt. Pemppanen tärisi ja halusi tulla vain mamman syliin, ei mulla mikään nössö koira ole. Olin itse sillain "älä viitsi höpöttää, ei mitään hätää", mutta Vekku ei enää kyennyt mihinkään.

Perjantaina menin puolta tuntia ennen tokotreenien alkamista hallille testaamaan, pelottaako Vekkua vielä. Halli oli tyhjä eikä Vekulla ollut mitään ongelmaa, kun kävin kaikki alokasluokan liikkeet (paitsi luoksepäästävyyden :D) läpi, paikallaanolokin sujui ilman mitään höpöttelyjä, vaikka menin piiloonkin. Mutta auta armias, kun halliin tuli muita. Häntä meni heti koipien väliin, selkä köyryyn ja korvat luimuun. Heti ensimmäisenä otettiin ryhmäpaikallaanolo ja menin rivin reunimmaiseksi minimoidakseni pelotuksen ja Vekku jäikin yllätyksekseni aluksi makaamaan, kun jäin ihan sen eteen ja palkkasin jatkuvasti. Valitettavasti eräs ryhmäläisemme tuli hieman myöhässä ja satuin olemaan ihan pyöröoven vieressä. Vekku säikähti ovesta kuuluvaa ääntä ja sinkosi mamman helmoihin turvaan. Yritin saada sitä  vielä menemään edes maahan, jotta olisin voinut palkata sen siihen, mutta turha toivo, Vein sen jopa toiselle puolelle hallia, mutta ei auttanut. Treenien aiheena olisivat olleet luoksetulot, jotka kylläkin jäivät meiltä tekemättä, koska Vekku ei halunnut jäädä edes sekunniksi istumaan. Jäin vielä vähäksi aikaa yrittämään leikkiä Tempan kanssa narulelulla, jota se normaalisti repii ihan raivona. Tällä kertaa leikkiminen eikä edes namit saaneet Vekkua reipastumaan, joten poistuimme paikalta. 

Toivottavasti meidän toko/tottisura ei nyt päättynyt tähän. Pemppasella on kuitenkin valitettavan pitkä muisti, kun kyse on pelottavista asioista -.- Huomenna meillä on agility ja toivon, että Vekku ei siellä pelkäisi muita.

Eikä siinä vielä kaikki. Akvaariossa on joku A-luokan leväkatastrofi. Levää tuli alunperin eräältä toiselta harrastajalta saamistani kasveista ja huolimatta kasvien eliminoinnista levä on tullut jäädäkseen. Tekisi mieli lopettaa koko akvaariohomma. Eikä siinäkään vielä kaikki, Kepin takakavioihin on pesiytynyt jokin inha sieni/bakteeri, joka aiheuttaa hevosilla sädemätää. Olen pessyt antifungaalisella ja -bakteerisella tökötillä kavioita. Keppi ontuu silti yhä, mutta haju ei sentään ole enää niin paha. Eläinlääkäri tulee ilmeisesti katsomaan Kepakkoa ensi viikolla.

Että tällaista tällä kertaa. Itselle sentään kuuluu hyvää. Sain kemian kurssin hyväksiluettua, joten en ole juurikaan asioinut yliopistolla, paitsi Tieteellisen tutkimuksen perusteet -kurssilla pari kertaa. Olen siis flunssasta toivuttuani ehtinyt kuntoilla. Ostin eilen uuden hiihtopuvun ja kylläpä olikin mukava käydä suksimassa. Olen harkinnut perinteisen tyylin hiihtoon sopivien suksien ostamista, koska hieman tekisi mieli keväämmällä käydä merenjäällä suksimassa. Haluaisin myös opettaa Vekun vetämään hiihtäessä, mutta en ole vielä keksinyt, millainen naru olisi paras. Vekku osaa jo vetää juostessa ja pyöräillessä, mutta hiihtäjiä kohtaan sillä on sen tason antipatioita, että kyseisen lajin harrastaminen on toistaiseksi jäänyt.