On jäänyt tämä blogihomma aivan pois päiväjärjestyksestä, kun on ollut niiiin paljon kaikkea muuta. Keväällä lukuhommat vei kohtuuttoman suuren osan ajasta, kun päätin sitten vaihtaa alaa ja aloitan nyt syksyllä opiskelut lääkiksen puolella. Se kemia ei vaan ollut mua varten. Kävin myös lomailemassa Turkin Avsallarissa enon loma-asunnolla ja nyt työt apoteekissa ovat verottaneet tietokoneellakökkimisaikaa. 

Starttasin myös Kepillä yhden pikkuluokan. Vauhtia näemmä löytyy edelleen.

 

Koirille on onneksi aina aikaa! (Ja hepoille :D) Fido Limppunenkin starttasi jopa yksissä seurakisoissa, koska en raaskinut jättää sitä yksin kotiin kitisemään. Hienosti se vielä lyllersi, vaikkakin toisella radalla hieman yliarvioi omat voimansa ja rysäytti yhden esteen päälle. Nuorempana se olisi lopettanut hommat siihen, koska oli niin hienohelmainen, ettei riman pudotettuaan suostunut enää minkäänlaiseen yhteistyöhön. Nyt ei paapparaisen vauhti edes hiljentynyt. Ohjattavuus Limpulla on hieman kärsinyt, mutta esmerkiks kepit menee paljon nopsammin kuin nuorena poikana. Fido on myös luojan kiitos laihtunut ja on aika hyvissä mitoissa.

Vekku Metukainen on käynyt agiliitämässä ja tokoilemassa ahkerasti. Agilitykisoissa ei edelleenkään ole saavutettu menestystä, mutta jotain edistystä on tapahtunut. Asioimme Lee Gibsonin koulutuksessa toukokuussa ja siitä oli paljon apua. Vekku mm. tekee nykyään kunnolliset 2on2off-kontaktit (paitsi viime kisoissa A:lle -.-) eikä lähde startissa lippahivoon heti pannan irtauduttua kaulasta, vaan istuu siivosti kunnes mamma antaa luvan. Itse asiassa viimeaikaiset hylyt ovat tulleet lähinnä putken väärään päähän menemisestä ja viime kerralla hypyn ohi juoksemisesta ja sen hyppäämisestä väärään suuntaan, mikä oli mamman ohjausvirhe. Toisaalta Musta Salama myös rysäytti renkaaseen niin lahjakkaasti, että se hajosi.

Tokossakin on edistytty. Paikallaanmakuu ei oikein ota vieläkään onnistaakseen treeneissä, koska se on aina siinä alussa ja Vekku ei oikein malttaisi vain olla (kun voi riehuakkin). Lisäksi tokokentän sääskipopulaatio on ollut valitettavan elinvoimainen. Avoluokan luoksetulokin alkaa olla mallillaan ja myös muutamien VOI:n ja EVL:n liikkeiden harjoittelu on sujunut. Tuntuu vähän turhalta tässä vaiheessa opettaa niitä, mutta tuovatpahan vähän vaihtelua harjoitteluun. Kisoihin en varmaan tämän elämän aikana uskaltaudu, koska Vekku muuttuu aina A-luokan superviiriäiseksi, kun pitää suorittaa joku liike muun ryhmän edessä, ja heittää aivoherneensä narikkaan.

Lähdetään tänään mökkeilemään, mutta huomiseksi on palattava Ouluun. Eräs tuttu opiskelee ongelmakoiran kouluttajaksi ja tarvitsee harjoituskappaleita, johon lupauduin molempien koirien kanssa.

Tässä vielä pieni yhteentörmäyskuva Sotkajärven lomaparatiisista :D