Asioimme Vekun kanssa Active Dogin järjestämissä epävirallisissa maanantaina tarkoituksena palauttaa ruotuun tuo lähdöistä karkailija. Valitettavasti kyseinen toimenpide jäi suunnitelmien tasolle, kun Vekku pisti ranttaliksi eikä totellut YHTÄÄN mitään koko hipoissa.

Ongelma on siis seuraavaa laatua: harjoituksissa Vekku tekee kaiken niin täydellisesti kuin vain voi, mutta kisoissa se saa kamalat pömelit eikä kuuntele ollenkaan, mitä yritän määkiä sille. En usko, että tuo johtuu edes siitä, että jännittäisin itse, koska ei jotkut epäviralliset suuremmin jännitä, kun luulin, että tuo paviaaninpoikanen olisi osannut käyttäytyä. Kökömpi homma tässä meidän pikku ongelmassa on, ettei se ratkea, vaikka kuinka käytäisiin harjoittelemassa. Luulen, että Mettu tarvitsee vain lisää kisakokemusta, ettei se radalle pääsy kisoissa olisi niin ylisiistiä, että tarvitsee joka kerta laittaa hullu show pystyyn. Täällä pohjolan perähikiällä kisoja on vain harmittavan vähän eli ei turhan usein päästä kisailemaaan. Saa vain nähdä, että kehtaako tässä enää kohta naamaansa kisoissa näyttää, kun aina tulee vain hylkyjä.

Akvaariossa oli pieni leväkatastrofi, kun kevätaurinko pääsi sinne suoraan paistamaan, mutta siitä selvittiin viikon pimennyksellä. Osa timanttitetrapopulaatiosta katosi salaperäisesti pimennyksen aikana (sinikirjoahventen pötsiin?) ja kun laitoin valot päälle löysin oudonnnäköisen poikasen uiskentelemasta pohjan tuntumasta. En kuitenkaan ehtinyt sitä kovin kauaa ihastella, kun sinikirjoukko Julius söi sen lounaaksi. Sinikirjot juhlistivat valojen palaamista kutemalla ja syömällä samantien tuotoksensa. Ne ryökäleet kutivat  kuitenkin uudestaan ja nyt aprikoin, miten saan vaihdettua vettä, kun niillä on ikävä taipumus hyökkiä päälle.

Onneksi huomenna pääsee täältä hullunmyllystä Rukalle lautailemaan pariksi päiväksi. En kyllä tiedä, miten pärjään ilman Limppua ja Lettua (eli Fidoa ja Vekkua), koska ne jäävät Joonaksen kanssa kotiin. Toivottavasti sää vähän lämpiää, kun on ollut kamalan kylmää auringonpaisteesta huolimatta ja ratsastus on ollut yhtä tuskaa. Kaiken muun hyvän lisäksi Keppi pudottaa talviturkkiaan ja karvaa on ihan kaikkialla.