Sain nyt vihdoin ja viimein aloitettua tämän blogin. Olin joskus muinaisina aikoina luonut tänne tunnukset ynnä muut  ja unohtanut sitten tyytyväisenä koko jutun. Siksipä nerokas nimi ja silleen.
I alla fall sää oli aamulla epätavallisen hyvä (eli ei tullu vettä ku esterin ahterista), joten kävin Haukkukeitaalla vajaan tunteroisen urheilemassa Vekun kanssa. Fido-paappa jäi Joonaksen kanssa tukikohtaan, koska tarkoituksena oli ottaa vain hiukkasen keppitreeniä. En saisi rasittaa kuulemma oikeaa jalkaa, koskapa akillesjänne ei ole täysin yhteistyökykyinen...

Vekkuhan ei siis vielä osannut keppejä minkään vertaa. Pentuagilitykurssilla keväällä mentiin verkkojen kanssa vähän, mutta ei Herra Herneaivon päässä tainnut mitään lamppuja syttyä. Olen nyt pari kertaa laittanut ns. johdekepit (siis kaksin kappalein semmoisia, missä on kaikki tikut samaan  suuntaan kallellaan, eläköön olen loistava selittämään) kujaksi, jota pitkin Kekku on saanut kipsutella. Viimeksi  joskus viime viikon puolella kokeilin, josko Kekkuli olisi älynnyt vinokepit, mutta turha toivo. Tänään kuitenkin Herne porskutti vinokepit kuin vanha tekijä. Mitä nyt unohtui välillä tuijottamaan mammaa ja mamman kätösessä olevia makupaloja.

Tarkoitus oli jättää harjoittelut keppihommiin, mutta sitten se vähäjärkinen rakki päätti karata kaahailemaan pitkin kenttää. Tietenkin oli joku äänet käskee -tarve kaahottaa keinun yli. Siis Sen Kamalan Pelottavan Kapistuksen. Pakkohan se oli sitten ottaa uusiksi hallitusti, ettei jää traumoja. Pentukurssilla tarvittiin kaksi ihmistä pitämään Vekku keinulla ja olinkin nyt aamusella aika raivona, että tässäkö nyt meni koko totuttelu hukkaan. Mitä vielä, Vekkuli paineli tukka tuubilla keinulle.

Sitten olikin ihan pakko ottaa muutkin kontaktit läpi. Vauhti on hirrrmuinen ja mammaa aina hirvittää, että Vekku tipahtaa.

Innoistuin vielä laittamaan renkaan, muurin (uusi este Kekulle) ja hypyn peräkkäin, ja harjoiteltiin siinä irtoamista. Metun mielestä mamma oli tyhmä ja hidas, joten se antoi hyvän syyn ylikuumua ja aloittaa armoton riekkuminen. Rauhoituttiin sitten hetki seuraamisen ja paikallaanmakuun merkeissä, jonka jälkeen oli hyvä koikkelehtia esteet peräjälkeen. Lopuksi Mettuli meni vielä vinokepit ilman hihnaa! Loistava lopetus.

Ongelmaksi muodostui lähinnä Herneen pyydystäminen autoon. Vekun mielestä reenit eivät olleet vielä ohi, joten se jäi möllöttämään kentälle.