Vierailimme Mettu Metukaisen (sekä kennelpoika Joonaksen) kanssa Muhoksella järjestetyissä epävirallisissa agilitykilpailuissa viime lauantaina. Meillä on agilitytreenit ollut nyt vähemmällä tokon vuoksi, mutta ajattelin, että käydään nyt mielenvirkistykseksi katsomassa, kuinka käy. Alkamisajaksi oli ilmoitetty klo12 ja siihen aikaan olivatkin kisat jo käynnissä ja mölliluokka lähellä loppuaan. Että silleen. Ilmoitin Vekun sitten ykkösluokkaan (jossa ei siis kokoluokkia oltu sen kummemmin eroteltu, rimoja vain laskettiin ja nostettiin tarpeen mukaan).
Rata oli yksinkertainen, mutta simppeli. A-este oli tosin huolestuttavan matala ja kontaktialueet pienet ja näin jo rataantutustumisessa sieluni silmin Vekun sinkoavan koko esteen yli. Vekku kävi HIEMAN kierroksilla, kun otin sen auton perässä ja tein siinä pihalla pari seuraamis- ja liikkeestä maahanmenoharjoitusta edes jonkinlaisen kontaktin saamiseksi.
Vekku tietenkin elämöi odottelun ajan, mutta malttoi vuoronsa tultua istua siivosti ykkösesteen eteen. Ehdin jo itse kipittää kakkosesteen toiselle puolelle, kun joku yleisöstä huikkasi, että remmi on jäänyt takajalan alle. Meninpä sitten sitä irroittamaan ja kas vain, Vekku sinkosi toiseen päähän hallia ja jäi sinne bilettämään itsekseen. Yleisöllä taisi olla aika hauskaa... Vekku kuitenkin palasi mamman luo, mutta en enää viitsinyt alkaa sitä asettelemaan, vaan painuttiin soitellen sotaan. Pujottelemaan lähdettiin väärästä välistä, kontakteista ei tietoakaan, keinusta juostiin käytännössä yli, pari estettäkin alitettiin... Vauhti oli hirrrmuinen ja naurusta päätellen Vekun rata oli kaikista muista paitsi mammasta oikein viihdyttävä. Kehuin kuitenkin lopuksi Mettua taitavaksi ja syötin nameja kourallisen. Tuomarilta sain kannustavia kommentteja ja neuvon, että kannattaa nostaa kättä ylös ennen estettä, kun silloin koira näytti menevän esteestä yli. Täytynee ottaa neuvo hyötykäyttöön eli ei lainkaan ollut turha reissu :)