Hallikausi on alkanut melko katastrofaalisesti. Vekku ei edelleenkään jostain syystä kestä sitä, että muutkin koirat suorittavat agilityesteitä. Tästä seuraa armoton rähjääminen ja mamman on ihan turha yrittää ottaa kontaktia. Viimeksi agilityssa Mettu puraisi itseään kieleen, mistä seurasi melko messevä verenvuoto, jota Mettu ei tosin edes tainnut huomata.

Agilityn vapaavuoroilla käynti on osoittautunut siten kohtuullisen mahdottomaksi tehtäväksi. En kykene kovin ihmeellisiä ratoja väsäämään enkä toisaalta uskallakkaan päästään Vekkua kovin kauas itsestä, ettei sille tule mitään kiusausta pahoinpidellä kollegoitaan. Vekkulin agilitytreeni on siis paljolti rajoittunut yksittäisten esteiden suorittamiseen kerran viikossa puolen tunnin ajan. Tulin siihen tulokseen, että on hommattava avain OKK:n hallille ja alettava käymään esimerkiksi aamuisin treenaamassa. On me silti päästy jonkin verran eteenpäin, Vekku suorittaa kaikki esteet (pöytää ei olla tosin harjoiteltu) ihan mallikkaasti ja on vähentänyt huomattavasti hyppyjen ali mönkimistä. Lähinnä se jättää hyppäämättä, jos tulee kauhean tiukka paikka eli täytynee ainakin nyt alussa ohjata se aina huolellisesti hypyille. Mennään ensi viikonloppuna pujottelukurssille opettelemaan lisää keppien saloja. Varsinaisesti Kekulla ei ole mitään ongelmia pujottelemisessa, mutta joskus vauhtia on niin paljon, että se suhauttaa ohi koko kapistuksesta. Kuitenkin pääsyy kurssille osallistumiseen oli se, että pääsen treenaamaan ryhmässä, vaikkakin sitten pelkästään niitä keppejä.

Toko alkaa nyt pikkuhiljaa sujua paremmin. Ensimmäisellä hallikerralla Vekku keskittyi pelkästään melusaasteen tuottamiseen ym. riehumiseen. Nyt se on vähentänyt riehumista, mutta kuumuu edelleenkin välillä liikaa ja on esim. paikallaanmakuussa melko levoton. Ja auta armias, jos joku erehtyy menemään toisella kentällä vaikka A-esteen yli.... Kekku on kuitenkin saanut kehuja ohjaajilta kontaktista ja innokkuudesta. Tällä hetkellä meillä on työn alla erityisesti seisaalleen pysähtymisen opettelu. Osa meidän ryhmäläisistä on treenannut jo useita vuosia, joten hävettää, kun me ei olla IHAN samalla tasolla. Jospa se siitä.

Fido on lihonut aivan järkyttävästi, vaikka liikuntaa ei ole vähennetty eikä sapuskan saantia lisätty. Varmaan tulossa vanhaksi... Se on kuitenkin ollut kauhean pirteä ja iloinen suurimman osan aikaa ja lyllertänyt ihan mielissään vapaana ollessaan pitkin metsiä, joten tuskin se ainakaan kovin sairas on.