Nyt piiiitkästä aikaa sain aikaiseksi päivittää tätä blogia. Olen joutunut kököttämään läppärin äärellä kohtuuttoman paljon aikaa värkätessäni työselostuksia fysikaalisen kemian labroihin, joten ei kerta kaikkiaan ole huvittanut viettää yhtään enempää laatuaikaa tietokoneella.

Alan pikkuhiljaa olla kohtuullisen vakuuttunut siitä, että muutto Alaskaan tms. kaukaiseen kohteeseen, jossa tuskin tulee tuttuja vastaan, olisi loistokas idea. Ainakaan agilitykisoissa ei kohta enää kehtaa näyttää naamaansa.

Olin jo tullut sellaiseen tulokseen, että Fidon agilityura on auttamatta ohi, kunnes sain sähköpostin, jossa kaivattiin medikoirakkoa VARAkoiraksi joukkuepiirimestaruuskisoihin. Ajattelin, että voisihan sitä teoriassa käydä vielä yhden radan kömpimässä siltä varalta, että joku oikeista joukkueen jäsenistä estyisi. Vielä mitä... Meidät oltiinkin sitten ilmoitettu varsinaisiksi joukkueen jäseniksi. Ei siinä auttanut kuin käydä parit viime hetken hätätreenit Fiden kanssa. Hän ei ollut kuitenkaan lainkaan yhteistyökykyinen ja haihtui kentältä pariin otteeseen, mitä se ei ikinä ollut tehnyt.

Arvatahan saattaa, kuinka kisa meidän osalta loppujen lopuksi meni. Ensimmäiset 10 estettä meni ihan hyvin, joskin hitaanlaisesti, mutta sitten Fiu ampaisi väärälle hypylle A:lta. Ei siinä mitään, se ei suostunut loppupradasta menemään keinua, joten hylkyhän sieltä olisi kuitenkin tullut.

Fido ei enää mene lähellekkään agilitykenttää, vaan keskittyy jatkossa vyötärönympäryksen kasvattamiseen.

Vekku taas tosiaan OKK:n agiseuracuppeihin ja tarkoituksena oli selvitä kunnialla mölliradasta. Kekkuhan osaa kyllä kaikki esteet, että sinänsä olisi sama ollut osallistua myös ykkösiin, mutta luojan kiitos jätin ne väliin. Sää oli äärimmäisen kökkö, vettä tuli kuin saavista kaataen ja sekös riemastutti Mettulia. Muistin himppasen liian myöhään myös, että Vekku saa A-luokan raivarin, jos näkee jonkun muun radalla. Oli siis äärimmäisen mieltäylentävää mennä radalle rähjäävän koiran kanssa.

Rata oli luonnollisesti äärimmäisen helppo ja vielä medikorkeuksilla, joten ei olisi pitänyt olla mitään sen kummempia ongelmia. Vekkuli-poika kuitenkin päätti tehdä mamman elämän erittäin vaikeaksi ja päästyään pannasta ampaisi ensimmäisen esteen ali ja kävi sitten suorittamassa koko radan omasta mielestään oikeassa järjestyksessä. Tuomarilla ja muilla paikalle osuneilla ainakin oli hauskaa... Sain Vekkulin pyydystettyä ja mentiin sitten loppurata joten kuten läpi ja poistuttiin sen jälkeen paikalta hippulat vinkuen.

Viimeinen tokokertakin meni ihan päin sitä itteään. Kentän valot eivät jostain syystä toimineet, joten treenit pidettiin nurmella agikentän vieressä. Ei hyvä. Vekku päätti taas alkaa käyttäytyä asiattomasti ja keskittyi lähinnä riehumiseen. Tietysti juuri viimeisellä kerralla oli luvassa ns. harjoitustokokoe, jolloin olisi ollut ihan suotavaa, että koira olisi pysynyt osapuilleen hanskassa. Vekku kuitenkin on mennyt tosi hyvin reeneissä ja kotona.

Homma kusaisi käsiin jo paikallaanmakuussa, jossa Vekku on kuitenkin ollut nykyään tosi varma. Mutta tällä kertaa se haukkui ensimmäisen minuutin ja lähti sitten lippahivoon kohti agilitykenttää. Ei taas onneksi hävettänyt, kun pyydystin iloisesti agilityesteillä koikkelehtivaa koiraa. Lopputreenien ajan Mettu sentään suvaitsi pysyä mun luona, mutta ei kyllä ollut läheskään yhtä hyvä kuin yleensä.

Tokotreenit jatkuu meillä 30.10. koska missaan kahdet treenit Marokon matkan vuoksi. Agilitytreenipaikkaa ei vieläkään saatu, joten täytynee jatkaa treenaamista vapaavuoroilla. Huomasin, että Vekku ei kuumu agilityssa, jos en käytä ääntä, mutta nähtäväksi jää, miten pelkällä vartalolla ohjaaminen onnistuu jatkossa.

Akvaariossa voidaan pulleasti. Sinikirjoahvenpariskunta (Julius ja Petunia) luulee jatkuvasti tekevänsä poikasia, mutta mätipallerot ovat tähän mennessä päätyneet syödyiksi. Sain isältä taimenen mätiä, jota nyt koitan syöttää, jos nuo vaikka ymmärtäisivät jättää omat tuotoksensa popsimatta. Kääpiöakarat saivat oman 63 l pytyn, mutta ovat nyt toistaiseksi evakossa isommassa. Ostin 10 kappaletta timanttitetroja, mutta ne onnettomat olivat niin pieniä, että Julius päätti harventaa populaatiota heti kättelyssä ja nyt tetroja näyttäisi olevan vain kahdeksan.