Vein Fidon pari viikkoa sitten Lemmikkiin eläinlääkäröitäväksi etutassujen ja jalkovälin ahkeran lipsuttelun takia. TPR:n ja röntgenin ansiosta Limppusesta paljastui prostatan hypertrofia, vanhojen miesten tauti siis. Fidoon pistettiin testosteronin antagonistivalmistetta (jonka nimeä/vaikuttavaa ainetta en muista o.O), jonka pitäisi ainakin väliaikaisesti pienentää eturauhasta, sekä kipulääkettä viikon kuurin. Pissanäyte tuolloin olisi vielä ollut hyvä saada, mutta epäyhteistyökykyisen koiran vuoksi näyte saatiin vasta viikon päästä kontrolliin. Näytteestä löytyi yhä sinne kuulumatonta tavaraa, epiteelisoluja, punasoluja ja leukkareita, jotka todennäköisimmin olivat peräisin eturauhasesta. Fido meneekin siis ensi viikon tiistaina eli ylihuomenna kastroitavaksi :( Toisaalta, jos olisin fiksu, olisin poistattanut sen pallit jo aika päiviä sitten, koska sillä on piilokives. Toivotaan nyt vain, että leikkaus auttaa eikä eturauhasen liikakasvu ole vain merkki jostain toisesta taudista. Fido on kyllä myös juntturoinut ahkerasti lenkillä, mutta jostain syystä se suostuu kävelemään, jos saa olla irti(????). Kyse ei siis varmaan ole mistään somaattisesta sairaudesta.

Ajattelin jo, että johan nyt on harmia tarpeeksi, kun Limppu-rukka sairastaa, mutta mitä vielä. Vekku oli juuri alkanut mennä hyvin tokossa, ja suunnittelin sen ilmoittamista kisoihin. Meillähän oli kynnyskysymyksenä ollut paikallaanolo, jossa Vekku oli viime aikoina pysynyt esimerkillisesti. Keskiviikon tottistreeneissä otettiin lopuksi paikallaanolo ryhmässä ja harkitsin jopa ottavani sen jälkeen häirityn paikallaanolon BH-koetta ajatellen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Jätin Tepan ihan normaalisti makaamaan ja menin itse kauemmas tönöttämään. Viereinen koira nuuskutteli maata ja sen omistaja joutui komentamaan sitä kovalla äänellä. Ihmettelin, kun Vekku alkoi yhtäkkiä heiluttaa häntää mielistelevästi ja luimia. Sitten se kehtasi nousta! Mitä se ei siis ole enää herran aikoihin tehnyt. Kävin reippaasti palauttamassa sen maahan enkä älynnyt, että se oli ihan kauhuissaan. Eihän se enää siinä maassa pysynyt. Pemppanen tärisi ja halusi tulla vain mamman syliin, ei mulla mikään nössö koira ole. Olin itse sillain "älä viitsi höpöttää, ei mitään hätää", mutta Vekku ei enää kyennyt mihinkään.

Perjantaina menin puolta tuntia ennen tokotreenien alkamista hallille testaamaan, pelottaako Vekkua vielä. Halli oli tyhjä eikä Vekulla ollut mitään ongelmaa, kun kävin kaikki alokasluokan liikkeet (paitsi luoksepäästävyyden :D) läpi, paikallaanolokin sujui ilman mitään höpöttelyjä, vaikka menin piiloonkin. Mutta auta armias, kun halliin tuli muita. Häntä meni heti koipien väliin, selkä köyryyn ja korvat luimuun. Heti ensimmäisenä otettiin ryhmäpaikallaanolo ja menin rivin reunimmaiseksi minimoidakseni pelotuksen ja Vekku jäikin yllätyksekseni aluksi makaamaan, kun jäin ihan sen eteen ja palkkasin jatkuvasti. Valitettavasti eräs ryhmäläisemme tuli hieman myöhässä ja satuin olemaan ihan pyöröoven vieressä. Vekku säikähti ovesta kuuluvaa ääntä ja sinkosi mamman helmoihin turvaan. Yritin saada sitä  vielä menemään edes maahan, jotta olisin voinut palkata sen siihen, mutta turha toivo, Vein sen jopa toiselle puolelle hallia, mutta ei auttanut. Treenien aiheena olisivat olleet luoksetulot, jotka kylläkin jäivät meiltä tekemättä, koska Vekku ei halunnut jäädä edes sekunniksi istumaan. Jäin vielä vähäksi aikaa yrittämään leikkiä Tempan kanssa narulelulla, jota se normaalisti repii ihan raivona. Tällä kertaa leikkiminen eikä edes namit saaneet Vekkua reipastumaan, joten poistuimme paikalta. 

Toivottavasti meidän toko/tottisura ei nyt päättynyt tähän. Pemppasella on kuitenkin valitettavan pitkä muisti, kun kyse on pelottavista asioista -.- Huomenna meillä on agility ja toivon, että Vekku ei siellä pelkäisi muita.

Eikä siinä vielä kaikki. Akvaariossa on joku A-luokan leväkatastrofi. Levää tuli alunperin eräältä toiselta harrastajalta saamistani kasveista ja huolimatta kasvien eliminoinnista levä on tullut jäädäkseen. Tekisi mieli lopettaa koko akvaariohomma. Eikä siinäkään vielä kaikki, Kepin takakavioihin on pesiytynyt jokin inha sieni/bakteeri, joka aiheuttaa hevosilla sädemätää. Olen pessyt antifungaalisella ja -bakteerisella tökötillä kavioita. Keppi ontuu silti yhä, mutta haju ei sentään ole enää niin paha. Eläinlääkäri tulee ilmeisesti katsomaan Kepakkoa ensi viikolla.

Että tällaista tällä kertaa. Itselle sentään kuuluu hyvää. Sain kemian kurssin hyväksiluettua, joten en ole juurikaan asioinut yliopistolla, paitsi Tieteellisen tutkimuksen perusteet -kurssilla pari kertaa. Olen siis flunssasta toivuttuani ehtinyt kuntoilla. Ostin eilen uuden hiihtopuvun ja kylläpä olikin mukava käydä suksimassa. Olen harkinnut perinteisen tyylin hiihtoon sopivien suksien ostamista, koska hieman tekisi mieli keväämmällä käydä merenjäällä suksimassa. Haluaisin myös opettaa Vekun vetämään hiihtäessä, mutta en ole vielä keksinyt, millainen naru olisi paras. Vekku osaa jo vetää juostessa ja pyöräillessä, mutta hiihtäjiä kohtaan sillä on sen tason antipatioita, että kyseisen lajin harrastaminen on toistaiseksi jäänyt.

Keskiviikon tottistreeneissä harjoiteltiin sivulle tuloa ja seuraamaan lähtöä. Vekku osasi nuo eikä mitään korjaamista ollut. Ainoa vaan, että alussa Mettu joutui olemaan narussa hallin reunalla kiinni ja veti siitä palkokasvit nokkaan. Sain nauttia haukkumisesta lopputreenin ajan.

Eilen tokossa tehtiin tasontarkistus ja Vekun levoton ääntely jatkui. Luojan kiitos se oli edes paikallaanmakuun ajan hiljaa, mistä olin todella yllättynyt. Meidän "varmuusliikkeissä" eli jättöliikkeissä Metukka petti mamman ja meni makuulle liian hitaasti ja jäi vinossa seisomaan. Omaa vikaahan nuo on, täytyy rueta etsimään syy ja korjaamaan asia.

Oma olo on ollut kertakaikkisen kurja keskiviikosta alkaen, kauhea kuumeräkätauti pääsi yllättämään eikä loppua näy. Tarkoitus oli käydä suksimassa ja vaikka mitä, mutta täytyy nyt yrittää parannella itseään.

Eiliset pk-tottistreenit menivät ihan mukavasti: harjoiteltiin seuraamiskaaviota ja eteenmenoa. Jostain syystä oikealle kääntymisessä oli jotain muikertelua Vekun osalta ja täyskäännöksissä mamma taas huiteli vähän turhan laajoja kaarroksia. Eteenmeno namikipolle sujui ihan mukavasti; Vekku kyllä vielä vaatii sen, että kävelen perässä. Toisaalta eihän tottiskokeessa lähetetä koiraa paikalta, vaan seuraamisesta, joten edellä mainittu ei liene ongelma. Heittelin pari kertaa myös noutokapulaa ja hienosti Vekku sen toi. V on alkanut nyt vain mäyhäämään kapulaa odotellessa, että otan sen pois. Ärsyttävää. Ei kyetty olemaan treenejä loppuun, koska oma hengityselimistö sanoi yhteistyösopimuksen irti ja oli pakko lähtä kotiin pihisemään.

Käytiin treenien jälkeen tänään mummulassa ja Vekun mielestä hissi oli aivan kamala! Fido-parka ei päässyt mukaan, koska en raaski pitää sitä autossa odottelemassa.

EDIT: Kirjoitusta muokattu väärinkäsitysten välttämiseksi :)

A-kisan rata oli mielestäni hyvä ykkösluokan radaksi. Tuntuu, että nykyään radat tuppaavat olemaan kauhean vaikeita ja täynnä ansoja. Oi niitä aikoja, kun Fido oli vielä nuori... Vekku oli vähän turhan virkkuna, mutta pysyi hyvin lähdössä. Alussa oli hyppy-pituus-kepit suorassa linjassa ja kuten arvata saattaa, kepeille tultiin niin hirmuista vauhtia, että Teppu viuhotti ohi. Loppurata meni muuten hyvin, mutta Vekku keilasi melkein kaikki hypyt ja tuloksena oli rennot 30 vp.

B-kisaa ennen Vekulla oli tosiaan jotku omat bileet meneillään ja piti hieman kovistella sitä lähdössä. I alla fall se oli kuitenkin radalla ENSIMMÄISTÄ KERTAA KUULOLLA ja tiputti vain yhden riman! Valitettavasti omasta hitaudesta johtuen se pääsi koikkelehtimaan puomin sijalta hypylle ja tuloksena hylky. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Vekun esiintymiseen jälkimmäisellä radalla. Saisi vähän useammin esittää tällaista.

Kontaktit ovat sujuneet hyvin treeneissä, mutta epäilen kyllä kisoissa niiden onnistumista. Mitään yksittäisiä ongelmia ei mahdollisten kontaktidilemmojen ole, mutta suurin osa viime kesänkin hylyistä tuli väärälle esteelle - yleensä putkeen - sinkoamisesta. Kauhulla siis odotellaan lauantaita!

Fidolta poistettiin vajaa kuukausi sitten oletettu kasvannainen etujalan yläosasta, mutta pahkura osoittautuikin vain muuntuneeksi rasvakudokseksi. Onneksi! Samalla eliminoitiin hammaskiveä, jota Fiun purukalustoon ilmaantuu turhan helposti.

Vekku käy nykyään myös keskiviikkoisin pk-tottiksessa ja perjantaisin tokossa. Lampaitakin käytiin Jokisaaren Minnan luona katsastelemassa ja Metukalla ainakin vaikutti syttyvän joku lamppu. Toivottavasti päästään jatkossakin paimentamaan :)

Otin aluksi Vekun kanssa tokokentällä seuraamista, alon jättöliikkeitä ja hyppyä sekä muutaman luoksetulon. Seuraaminen sujui aivan huippuhyvin lukuunottamatta sitä pientä seikkaa, että Vekku yritti istua, kun otin hidastettua kävelyä. Joonas naureskeli, kun V oikein hypähteli seuratessaan. Raukka on aina vähän liian innoissaan. Hypystä Vekku kuumui ja alkoi riehua, mutta aina liikkeen suorittamisen ajaksi rauhoittui. Olen merkannut naksulla seisomisen esteen taakse ja hyvin on tuottanut tulosta. Jättöliikkeet (maahan/seisominen) sujuivat hyvin, vain pari erehdystä kävi, kun sekoittelin. Harjoiteltiin tosiaan luoksetuloa mun eteen istumaan. Tähän asti on tullut suoraan sivulle, mutta haaveena on osallistua BH-kokeeseen, joten nyt harkataan tuota. Noutoa en viitsinyt ottaa, se sujuu niin hyvin kotona kuin olla ja saattaa, mutta ulkosalla V edelleenkin lähtee bilettämään kapulan kanssa.

Tokon jälkeen harkkasin vielä lyhyttä rataa agilitykentällä. Teemana kontaktit ja kepeille lähetys. Mettu kuumui taas ja meinasi vähän perseillä kontaktien kanssa. Irtoaminen sujui tooosi hyvin etenkin, kun Fido kävi välissä lyllertämässä saman radan. Fiu-parka joutuu näin vanhoilla päivillään toimimaan häiriökoirana o.O

Vekku oli ihan tööt treenin jälkeen (ei meinattu silti saada sitä pois kentältä -.-) ja makoili ja piehtaroi kivituhkakentällä. Kävipä myös uimassa maailmankaikkeuden iljettävimmässä rutakossa, Laanaojassa. Joonas halusi yllättäin pestä sen, kun päästiin kotiin. Mun mielestä Fiu oli kyllä paljo paskasempi o.O

Agilityn sijaan ollaan harkattu noutokapulan oikeaoppista käsittelyä. Nettu Nenämö on tähän asti kyllä kiltisti ottanut kapulan, mutta sillä ei ole minkäänlaisia intressejä antaa sitä takaisin. Naksuttimella mennään ja tulokset vaikuttavat lupaavilta.

Starttasin myös Kepillä yhden pikkuluokan. Vauhtia näemmä löytyy edelleen.

Koirille on onneksi aina aikaa! (Ja hepoille :D) Fido Limppunenkin starttasi jopa yksissä seurakisoissa, koska en raaskinut jättää sitä yksin kotiin kitisemään. Hienosti se vielä lyllersi, vaikkakin toisella radalla hieman yliarvioi omat voimansa ja rysäytti yhden esteen päälle. Nuorempana se olisi lopettanut hommat siihen, koska oli niin hienohelmainen, ettei riman pudotettuaan suostunut enää minkäänlaiseen yhteistyöhön. Nyt ei paapparaisen vauhti edes hiljentynyt. Ohjattavuus Limpulla on hieman kärsinyt, mutta esmerkiks kepit menee paljon nopsammin kuin nuorena poikana. Fido on myös luojan kiitos laihtunut ja on aika hyvissä mitoissa.

Vekku Metukainen on käynyt agiliitämässä ja tokoilemassa ahkerasti. Agilitykisoissa ei edelleenkään ole saavutettu menestystä, mutta jotain edistystä on tapahtunut. Asioimme Lee Gibsonin koulutuksessa toukokuussa ja siitä oli paljon apua. Vekku mm. tekee nykyään kunnolliset 2on2off-kontaktit (paitsi viime kisoissa A:lle -.-) eikä lähde startissa lippahivoon heti pannan irtauduttua kaulasta, vaan istuu siivosti kunnes mamma antaa luvan. Itse asiassa viimeaikaiset hylyt ovat tulleet lähinnä putken väärään päähän menemisestä ja viime kerralla hypyn ohi juoksemisesta ja sen hyppäämisestä väärään suuntaan, mikä oli mamman ohjausvirhe. Toisaalta Musta Salama myös rysäytti renkaaseen niin lahjakkaasti, että se hajosi.

Tokossakin on edistytty. Paikallaanmakuu ei oikein ota vieläkään onnistaakseen treeneissä, koska se on aina siinä alussa ja Vekku ei oikein malttaisi vain olla (kun voi riehuakkin). Lisäksi tokokentän sääskipopulaatio on ollut valitettavan elinvoimainen. Avoluokan luoksetulokin alkaa olla mallillaan ja myös muutamien VOI:n ja EVL:n liikkeiden harjoittelu on sujunut. Tuntuu vähän turhalta tässä vaiheessa opettaa niitä, mutta tuovatpahan vähän vaihtelua harjoitteluun. Kisoihin en varmaan tämän elämän aikana uskaltaudu, koska Vekku muuttuu aina A-luokan superviiriäiseksi, kun pitää suorittaa joku liike muun ryhmän edessä, ja heittää aivoherneensä narikkaan.

Lähdetään tänään mökkeilemään, mutta huomiseksi on palattava Ouluun. Eräs tuttu opiskelee ongelmakoiran kouluttajaksi ja tarvitsee harjoituskappaleita, johon lupauduin molempien koirien kanssa.

Tässä vielä pieni yhteentörmäyskuva Sotkajärven lomaparatiisista :D

Vekku pisti tietysti eilen ranttaliksi samantien päästyään halliin. Heti, kun päästi pannasta irti painui hän koikkelehtimaan esteitä eikä vahingossakaan antanut kiinni, ettei sitä viedä pois radalta. Käytiin ulkona jäähyilemässä ja tehtiin sitten siivenkierto-harjoitusta niin, että Vekun ei tarvinut jäädä missään vaiheessa istumaan. Tosi hyödyllistä! Meillähän on ollut juuri ongelmana tuo, ettei Mettu tottele yhtään mitään, jos on muita hallissa, mutta nyt oli tosi huippu, kun vauhtiin päästiin. Neuvoiksi sain itse rauhallisena pysyttelemisen koiran riekkumisesta huolimatta, jatkuvan palkkaamisen ja aktiviteettien järjestämisen jokaiselle ajanhetkelle, ettei V. pura energiaansa riekkumiseen.

Molemmilla kouluttajilla oltiin puoli tuntia ja toisella puoliskolla Herne pääsi tekemään rataa, jonka se vaikeudesta huolimatta suoritti heti ensimmäisellä yrittämällä puhtaasti, kun paikallaanoloa oli hieman harjoiteltu. Tyylipisteitä ei kuulemma onneksi jaeta :D Harkattiin vielä muutamat vaikeat kohdat uusiksi. Tai siis minä harjoittelin ohjaamaan Vekun niistä oikein. Tyytyväisiä oltiin ja innolla odotettiin tämän päivän treenejä.

Kävi kuitenkin niin epäoptimaalisesti, että aloin yhden aikaan yöllä oksentaa. Oksentelin sitten aamuun asti puolen tunnin välein tarkoituksena osallistua treeneihin. Hinauduin aamulla jopa paikalle (oksennettuani tietysti ennen lähtöä), mutta tuli aika äkkiä selväksi, etten pysty jäämään sinne, koska aloin taas hallin pihassa oksentaa. Toivottavasti kukaan ei kuvitellut, että kärsin kankkusesta o.O

Kotona oksentelu jatkui ja nousipa vielä kuumekin kaupan päälle eli ihan loistavaa. Tympii vaan aivan eksponentiaalisesti, koska olin odotellut koulutusviikonloppua niin paljon -.-

Ongelma on siis seuraavaa laatua: harjoituksissa Vekku tekee kaiken niin täydellisesti kuin vain voi, mutta kisoissa se saa kamalat pömelit eikä kuuntele ollenkaan, mitä yritän määkiä sille. En usko, että tuo johtuu edes siitä, että jännittäisin itse, koska ei jotkut epäviralliset suuremmin jännitä, kun luulin, että tuo paviaaninpoikanen olisi osannut käyttäytyä. Kökömpi homma tässä meidän pikku ongelmassa on, ettei se ratkea, vaikka kuinka käytäisiin harjoittelemassa. Luulen, että Mettu tarvitsee vain lisää kisakokemusta, ettei se radalle pääsy kisoissa olisi niin ylisiistiä, että tarvitsee joka kerta laittaa hullu show pystyyn. Täällä pohjolan perähikiällä kisoja on vain harmittavan vähän eli ei turhan usein päästä kisailemaaan. Saa vain nähdä, että kehtaako tässä enää kohta naamaansa kisoissa näyttää, kun aina tulee vain hylkyjä.

Akvaariossa oli pieni leväkatastrofi, kun kevätaurinko pääsi sinne suoraan paistamaan, mutta siitä selvittiin viikon pimennyksellä. Osa timanttitetrapopulaatiosta katosi salaperäisesti pimennyksen aikana (sinikirjoahventen pötsiin?) ja kun laitoin valot päälle löysin oudonnnäköisen poikasen uiskentelemasta pohjan tuntumasta. En kuitenkaan ehtinyt sitä kovin kauaa ihastella, kun sinikirjoukko Julius söi sen lounaaksi. Sinikirjot juhlistivat valojen palaamista kutemalla ja syömällä samantien tuotoksensa. Ne ryökäleet kutivat  kuitenkin uudestaan ja nyt aprikoin, miten saan vaihdettua vettä, kun niillä on ikävä taipumus hyökkiä päälle.

Onneksi huomenna pääsee täältä hullunmyllystä Rukalle lautailemaan pariksi päiväksi. En kyllä tiedä, miten pärjään ilman Limppua ja Lettua (eli Fidoa ja Vekkua), koska ne jäävät Joonaksen kanssa kotiin. Toivottavasti sää vähän lämpiää, kun on ollut kamalan kylmää auringonpaisteesta huolimatta ja ratsastus on ollut yhtä tuskaa. Kaiken muun hyvän lisäksi Keppi pudottaa talviturkkiaan ja karvaa on ihan kaikkialla.